Kristus-usko ja mielikuvitususkonnot

Jumalan pelastavan työn tunnusmerkki ja ydin on risti, siis kärsimys ja kuolema. Nuo kolme sanaa kuulostavat oudolta meidän ajassamme, jossa kristillisessä julistuksessakin vältellään ihmisen synnin, viimeisen tuomion, kärsimyksen ja muun sellaisen käsittelemistä – ja tilalla on tarjolla pinnallisuutta, viihtymistä, hauskuutta, helpolla pääsemistä jne.

Ennen kuin sanoma Kristuksen sovitustyöstä ristillä lähti evankeliumina leviämään Lähi-idästä maailmaan, ihmiskunnan mielikuvituksen tuottamien uskontojen joukossa ei ollut sellaista, jossa ristiinnaulittua ihmistä olisi palvottu Jumalana. Pilkka, kärsimys ja kuolema saattoi kohdistua ihmisiin, mutta ei ihmisten kuvaamiin jumaliin. Evankeliumi sisälsi niin paljon vastenmielisiä asioita, ettei kenenkään mieleen ollut tullut tehdä sellaisista ikävistä ja kartettavista asioista minkään uskonnon ydintä.

Ajanlaskumme alussa evankeliumia julistaneet kertoivat Jumalan tulleen ihmisten keskelle, tänne luomansa maailman ja luotujensa historiaan. Hän toimi juutalaisena opettajana, joka teloitettiin yhdessä kahden rikollisen kanssa. Evankeliumin opettajat kertoivat, että ihmiseksi tullut Jumala kuoli hirvittävällä tavalla arvottomana ja vihattuna. Yhteiskunnan uskonnolliset ja sekulaarit vallanpitäjän näkivät hänen kuuluvan pois raivattavien joukkoon ja siirsivät hänet väkivaltaisella tavalla ihmisten joukosta. Sekä yhteiskunnan eliitti että tavallinen kansa hylkäsivät hänet. Hän jätti jälkeensä kourallisen halveksittuja, pettyneitä ja kenties katkeriakin oppilaita, jotka kokivat tulleensa huijatuiksi. Heillä ei ollut kenenkään silmissä mitään asemaa, mistä ponnistaa eteenpäin.

Tämän, maailman uskonnoista täysin erillään oleva Kristus-uskon ainutlaatuinen ja kummallinen alku ei ole enää paljoa esillä ja se on koitunut Jumalan pelastustyölle vahingoksi. Kun lunastus on häivytetty, jäljelle jää ihmisen mielikuvituksen korvaama kristinuskon kaltainen uskonto, joka onkin vain yksi maailmanuskonnoista hindulaisuuden, islamin, buddhalaisuuden ym. joukossa.

Uskonnollisten ihmisten mielissä Jumalan tapa toimia maailmassa on täysin vastakkainen sille, mitä uskonnollinen ihminen Jumalalta tahtoo. Siksi ristin sijasta käsitellään ja näytetään muita asioita, hauskoja, viihdyttäviä, mukaansa tempaavia asioita. Meille on hengellisesti käynyt niin kuin näemme seurakunnissa nyt usein tehtävän, mikäli ne  tarjoavat kokoustilojaan maahanmuuttajille heidän uskonnollisia kokouksiaan varten. Ennen kuin muiden uskontojen ihmisiä tulee kristillisiin kokoustiloihin, eräissä seurakunnissa kokoussalin etuosassa olevat ristit peitetään, jotta ne eivät loukkaisi vierasmaalaisia. Toimitaan siis päinvastoin kuin lähetystyössä on tehty vuosisadasta toiseen. Sen sijaan että ristiä kirkastettaisiin, se peitetään.

Tila ilman ristiä seinällä tai sydämessä antaa ihmisten mielikuvitukselle vaivattoman olon, jossa ihmismielen muodostamaa uskontoa voi harjoittaa. Ihmisten mielikuvituksesta syntyneiden uskonnollisten opetusten tärkeitä alueita ovat inhimilliset tarpeet, toiveet, kaipaukset ja pelot, joihin odotetaan mielikuvitusjumalan antavan apua. Karl Marx oli tämän oivaltanut kun hän kirjoitti, että ”ihminen tekee uskonnon”. Marxin uskontokritiikin suuri virhe on siinä, että hän ei erottanut ihmisten mielikuvituksen luomia uskontoja Jumalan pelastusteoista maailmassa ja historiassa.

Ihmisten mielikuvituksessa syntyneiden uskomusten ja uskontojen ”etuna” on, että ihmismielestä lähteneinä ne ovat ymmärrettävämpiä ja uskottavampia kuin Jumalan teot. Ristillä kuolleeseen Jumalaan uskominen on ateistien, mutta myös uskonnollisten ihmisten mielestä, järjetöntä.

Paavali oli luonnollisesti tietoinen siitä, että ristillä kuoleminen oli sen ajan ihmisten mielestä jumalille mahdotonta. Siksi hän sanomansa ydintä alleviivaten kirjoitti: Me (Kristukseen uskovat) ”julistamme ristiinnaulittua Kristusta” jonka ”juutalaiset torjuvat herjauksena ja joka muiden mielestä on hulluutta”. Syy ristiinnaulitun Kristuksen pitämiseen julistuksen keskuksessa on tässä: ”Ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus”, sillä ”Jumalan hulluus (niin kuin sitä kutsutaan) on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous (jona ristiä pidetään) on ihmisiä voimakkaampi”.

Kristillisen sanoman tällainen ydinolemus vaikuttaa myös siihen, millaisina ihmiset näkevät ja kokevat Jumalan armon evankeliumin julistajat. Paavali käyttää omia kokemuksiaan esimerkkeinä ja kertoo, että me (ristiinnaulitun Kristuksen julistajat) olemme ihmisten mielestä itsekin ”kuin kuolemaan tuomitut areenalla… me olemme hulluja Kristuksen tähden (koska puhumme hänestä Jumalana)… me olemme heikkoja, meitä halveksitaan… meitä pahoinpidellään… meitä herjataan, meitä vainotaan… meistä puhutaan pahaa… olemme koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakka”.

Paavali ei siis piilottele Kristus-uskon järjettömyyttä vaan pikemminkin tunnustaa, että Jumalan pelastus perustuu skandaaliin; Jumalan kuolemaan ristillä. Kristus-usko vaikuttaa myös siihen, miten ihmiset suhtautuvat ristiinnaulitun Jumalan seuraajiin ja julistajiin. Mutta ihmisten mielipiteistä riippumatta Kristuksen ristinkuolema on ainoa kestävä perusta ihmisen Jumala-suhteelle ja levolliselle luottamukselle. Siksi sanomassa ristiinnaulitusta Kristuksesta täytyy pysyä ja siksi Jumalan pelastustekoja täytyy julistaa.

200-luvun ilmapiiri oli Rooman valtakunnassa sama kuin alkukirkon aikana. Se, miten Kristus-usko ymmärrettiin, on jäänyt jälkipolville kuvan muodossa talteen. Kuva löydettiin Rooman ns. orjakorttelista vuonna 1875. Kuva on uurrettu roomalaisen talon seinärappaukseen joskus 161-235 jKr., todennäköisimmin 200-luvun alkupuolella.

Kuvassa näkyy ristille naulittu mies, jolla on aasin pää. Ristiinnaulitun vierellä on toinen mies, joka on kohottanut kätensä ristiinnaulittua kohti ikään kuin kunnioitusta osoittaen. Kuvan alla on kuvateksti: ”Alexamenos palvoo Jumalaansa.”

Tällaisena ihmiset ovat nähneet Kristus-uskon ajasta aikaan. Ei Kristus-uskossa ole mitään, mikä vetäisi uskonnollista ihmistä puoleensa. Kuka nyt palvoisi tyhmän aasin kaltaista ihmistä!

Kuinka todellisuutta kuvaavia ovatkaan Herramme sanat: ”Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä (tahtoo välttää elämää vaikeuttavia asioita, joka tahtoo valtaa ja kunnioitettua asemaa, joka tahtoo menestystä ja haluaa päästä ihmisten suosioon, viehättää, valloittaa…) hän kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” ”Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja…”

Yhä pilkallisemmaksi ja väheksyvämmäksi käyvän ilmapiirin keskellä me tahdomme pysyä ristinnaulitun Kristuksen vierellä ja Paavalin lailla sanoa: ”Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta” jonka ”juutalaiset torjuvat herjauksena ja joka muiden mielestä on hulluutta”. – Näin tahdomme pyrkiä tekemään, koska ”ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus” ja syntisen pelastus.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s