2015 ja välitilinpäätös

Vuoden vaihtuminen on monen elämässä välitilinpäätöksen aikaa. Vuosien vaihtumisen yhteydessä tapahtuvat välitilinpäätökset huononevat minun kohdallani ajan myötä. Otaksun, että syy niiden heikkenemiseen on siinä, että vuosi vuodelta ymmärrän – ehkä – vähän kerrallaan enemmän ja paremmin elämäni Tilintarkastajan – tai Toiminnantarkastajan, kuten nykyisin sanotaan – tahtoa. Käsitän vähän kerrallaan paremmin, mitkä ovat hänen antamansa elämän säännöt, mitä siis hänen lakinsa ilmaisee, kuinka syntejäni paljastava hänen pyhyytensä on, kuinka tarkka hän on minun ja kaikkien ihmisten suhteen

Elämäni _Kello ja Rttukello tikittää vielä, ja siitä olen kiitollinen. Mutta samalla tikitys muistuttaa siitä, että jäljellä oleva aikani täällä maailmassa hupenee niin kuin hiekka tiimalasin yläosassa. Lähempänä kuin koskaan ennen on siis myös elämäni lopullisen tilipäätöksen tai toiminnantarkastuksen aika. Sen suorittaa kerran Jumala itse.

Muita tilinpäätöksiä ei sen jälkeen enää tule. Lopullisuutensa vuoksi sitä sanotaan viimeiseksi tuomioksi. Se on suunnattoman paljon enemmän kuin välitilinpäätökset. Yksi kuvaava sana sille on oikeudenkäyntipäivä.

Minut siis tuomitaan. Olen silloin paikalla. Muitakin on, muualtakin on ihmisiä, historian eri vaiheista on ihmisiä, mutta Tuomarin edessä olen silloin aivan yksin.

Silloin minun asiani, minun elämäni, minun olemukseni, käsitellään, vain minusta on kysymys, kaikki minusta otetaan esille, mitään ei salata, mitään ei pidetä mitättömänä enkä ole mikään erikoistapaus, jonka asioita käsiteltäisiin lievemmin kuin muiden.

Raamatussa sanotaan Jumalasta: ”Hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa” (Apt. 17:31). Jumala toimii suunnitelmansa mukaan. Hän ei tempoile tai tee hätäratkaisuja. Hänen jo kauan sitten säätämänsä päivä kuuluu niihin päiviin, joista ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ei edes Poika. Mutta se tulee.

Samanlainen päivä oli Jeesuksen syntymän päivä. Raamattu sanoo, että ”kun aika oli täyttynyt, lähetti Jumala Poikansa maailmaan”. Ajan täyttymisestä tiesi vain Jumala. Jo vanhan liiton uskovat kyllä tiesivät, että Messias tulee, mutta kukaan ei tiennyt minä päivänä se tapahtuisi. Siksi elettiin odotuksessa.

Samoin on viimeisen päivän laita. Me tiedämme, että se tulee, mutta emme tiedä päivää emmekä hetkeä. Me vain odotamme – jos odotamme.

Jumala on siis määrännyt päivän, jona hän tuomitsee maanpiirin. Maanpiiri tarkoittaa kaikkia ihmisiä, jokaista ihmistä. Kukaan ei tätä päivää sivuuta. Maanpiiriin kuuluvat kaikki aikakaudet ja niiden aikana eläneet. Johannes kuvaa tätä kaikkien ihmisten tuloa viimeiselle tuomiolle mm. näin:

”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin – – Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat…” (Ilm. 20:12-13.) Tätä tarkoittaa ”maanpiiri”.

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.” Siinä on sanottu kolme tärkeää asiaa. Tuomio koskee ”meitä jokaista”. Toiseksi: ”Meidän jokaisen on tehtävä tili itsestämme”. Ja meistä kukin tekee tiliä Jumalalle, joka tuntee kaikkien tilikirjat, tuntee meidän olemuksemme alusta alkaen, joka tietää hiustemme putoamiset ja salatut ajatuksemme, jokaisen hetkemme.

Raamattu sanoo Jumalasta, ettei ”mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili”. Kaikki on Jumalan tiedossa.

Kyse ei ole muodollisuudesta, joka vain on välttämättä käytävä läpi ennen iankaikkisuuden alkua. Raamattu sanoo, että meidän ”on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Jumala on oikeudenmukainen. Mitään väärää ei voi pysyvästi jäädä käsittelemättä ikuisiksi ajoiksi.

Vuodenvaihteiden välitilinpäätöksissä voin miettiä, mitä hän mahdollisesti ottaa esille kuluneesta vuodesta – ja koko elämästäni. Voin kokea syyllisyyttä. Mutta sitten alkaa uusi vuosi ja elämä jatkuu.

Viimeisellä tuomiolla on toisin. Jumala on valmis tuomitsemaan minut. Välitilinpäätöksiä ei siis pidä sekoittaa siihen päivään, jonka Jumala on säätänyt tuomitakseen minut ja koko maanpiirin.

En tiedä, kykenenkö tuona säädettynä päivänä hänen edessään ajattelemaan mitään muuta kuin hänen täydellisyyttään ja minun loputtoman syvää syyllisyyttäni hänen edessään. Välillämme on kuilu, välillämme on vastakkaisuus, minun olemuksessani on kapina häntä kohtaan.

Toivon, että tuona päivänä tajuntaani mahtuisi lukuisten ja suurten rikkomusteni lisäksi Jumalan Poika Jeesus. En ole varma tästä, sillä synnin olemuksen perimmäinen juuri on tuo kapinahenki Jumalaa vastaan. En omasta voimastani ja tahdostani kykene uskomaan.

Jos siis tuomioni edessä en kykene ajattelemaan Jeesusta, toivon, että Tuomarini itse antaisi – ilman mitään minussa olevaa syytä – Pyhän Henkensä kirkastaa paikalla olevaa Jumalan Poikaa, jonka Jumala on hylännyt minun sijaistani. Pyhän Hengen työstä olen ollut riippuvainen uskoni alusta asti ja hänestä uskoni ja luottamukseni Jeesukseen on täysin riippuvainen viimeisellä tuomiollakin. Sillä usko ei tule näkemisestä eikä se tule pelosta eikä se tule syyllisyydestä, vaan sen antaa Jumalan Henki.

Jos saan armon nähdä Vapahtajani ja uskoa hänen sijaiskuolemansa merkitykseen Jumalalle, toivo saa perustan. Jumalahan lähetti Poikansa maailmaan sitä varten, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Mutta tämä usko ei ole minun tekoni vaan Jumalan lahja.

Jumalan sanan ja Kristuksen sovitustyön antamaa toivoa ja Pyhän Hengen antamaa uskoa sinulle nyt ja aina.

Per-Olof


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s