Adventtiajan ajatuksia 2015

Nämä seuraavat neljä pientä kirjoitusta olen kuluvana adventtina lähettänyt, viikko viikolta, pienelle Facebook-lukijakunnalleni. Olet tervetullut sinne mukaan.

28.11.

1. ADVENTTIVIIKKO: TOIVO SYTYTETÄÄN UUDELLEEN

Herran saapuminen, hänen adventtinsa, on joulua edeltävien viikkojen toistuva sanoma. Eikä vain se, että hän saapuu (adventus), vaan myös se, mitä tapahtuu, kun hän saapuu.

Ensimmäisen adventtiviikon kirjoituksen teema on toivo. Nyt me sitä tarvitsemme. On niin paljon tapahtumia, jotka vievät pohjaa toivoltamme. Lohduttakoon sinua näinä aikoina seuraava kuvaus Jeesuksen saapumisesta.

”Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään. Silloin juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos. He seurasivat häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään.”

Tässä on erään ihmisen toivo mennyt. Hänen veljensä on kuollut. Kun Jeesus sitten saapui kylään, hän kohtasi toivonsa menettäneen Marian, joka syytti Jeesusta ja sanoi tälle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut.” Toivo oli ollut olemassa. Se oli kohdistunut Jeesukseen, hänen saapumiseensa ajoissa… ennen veljen kuolemaa. Mutta nyt veli oli haudassa ja toivo oli mennyt.

Jeesus sanoi Marialle ja hänen kanssaan olleille: ”Mihin te panitte hänet?” He sanoivat hänelle: ”Herra, tule ja katso.” Jeesus itki. Mutta muutamat heistä sanoivat: ”Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?”

Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle. Kun hän saapui sen luo, hän sanoi: ”Ottakaa kivi pois.” Sitten hän rukoili taivaallista Isäänsä ja huusi sen jälkeen: ”Lasarus, tule ulos!”

Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä.”

Näin kävi, kun Jeesus saapui. Näin tapahtui, jotta uskosimme, että kun Jeesus saapuu, elämä tulee kuolleisiin. Siksi me odotamme häntä. Siksi me keskellä kuolemaakin – ja erityisesti silloin – toivomme ja odotamme hänen tuloaan. Tullessaan hän tuo elämän, iankaikkisen elämän. (Joh. 11:30-44 mukaan.)

5.12.

2. ADVENTTIVIIKKO: ”RAUHA TEILLE” SANOIVAT ENKELIT JA JEESUS

Se, mitä maailmassa on tänä vuonna tapahtunut, on luullakseni luonut monelle hiukan samanlaisen tunteen kuin mikä Herran opetuslapsilla oli Jerusalemissa heidän Jeesuksensa mestauksen jälkeen. Raamattu kertoo, että opetuslapset olivat hädissään. Hätä ja pelko oli niin suurta, että heistä sanotaan: ”Opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta.”

Mekin pelkäämme tai olemme huolestuneita. Aiheita meillä on monia. Yritin taas ymmärtää, miksi moni pelkää nyt esim. islamia. Onko pelolle aihetta?

Katselin tilastoja tältä vuodelta 2015. Ne olivat paljon pitemmät kuin olin ajatellut. Islamilaiset terroriryhmät ovat kuluneen vuoden aikana tehneet noin 300 terrorihyökkäystä, useimmiten tavallisten kansalaisten surmaamiseksi.

Missä? Afganistanissa, Bangladeshissa, Egyptissä, Indonesiassa, Irakissa, Jemenissä, Jordaniassa, Kamerunissa, Keniassa, Libanonissa, Libyassa, Malissa, Nigeriassa, Pakistanissa, Ranskassa, Saudi-Arabiassa, Somaliassa, Syyriassa, Thaimaassa, Tunisiassa, Turkissa… En jaksanut jatkaa. Huomasin, että vain murto-osa surmista kerrotaan uutisissa. Mutta keskimäärin noin kuutena päivänä viikossa on tänä vuonna tehty jossakin terrori-isku, jossa yksi tai tuhannet ovat kuolevat.

Niin juuri, ovat kuolleet. Kyse ei ole tilastoista ja lukumääristä ja maista vaan ihmisistä, joilla oli oma elämänsä, omat ajatuksensa ja tunteensa, ehkä oma lähipiirinsä, surunsa, ilonsa, ehkä lapsensa tai vanhempansa, toiveensa paremmasta… He olivat kaikki Kristuksen lunastamia, ihmisen arvoisia, kalliita ja ainutlaatuisia.

Kun opetuslapset pelkäsivät juutalaisten iskua pääsiäisen aikaan, heillä oli lukittu ovi suojana. Sitten Jeesus tuli paikalle. Yksi heistä kirjoitti: Sitten ”tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään”.

Lienee syntynyt täysi hiljaisuus, mykistyminen, sisäinen hämmennys. Sitten ”Jeesus sanoi: ’Rauha teille!’” Juutalaisten ja roomalaisten askeleet saattoivat kuulua kadulta huoneeseen. Mutta Jeesus sanoi: ”Rauha teille.”

Nyt ei suljetusta ovesta ollut väliä eikä lukosta. Nyt koolla olleet katselivat Jumalan Poikaa ja heidän sielunsa hengitti uskossa Jumalan sanoja: ”Rauha teille.” Ei sitä voi selittää. Herran sanat vain kantoivat rauhan heidän sydämeensä ja kannatteli heitä. Jumala teki sen näin.

Runsaat 30 vuotta aikaisemmin enkelit olivat yöllä julistaneet laumaansa vartioiville paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Tämä julistus kuultiin, kun Jeesus oli syntynyt. Tapahtuma on monen joulukortin ja laulun aihe. Se on joskus kuin kiiltokuva. Mutta nyt, Herran kuoleman ja ylösnousemuksensa jälkeen hän itse julisti tuon sanoman keskellä pelkoa ja huolta oleville uskovilleen.

Juuri tällaisiin tilanteisiin tuo viesti oli tarkoitettu. En osaa sanoa enempää. Rukoillaan yhdessä virren 588:4 mukaan: ”Rauha maassa! enkeleiden kuultiin kerran laulavan. Anna, Herra, nääntyneiden nähdä rauhan saapuvan!” – Jeesus, anne meille rauhasi, että jaksaisimme kaiken rauhattomuuden keskellä ja siitä huolimatta!

12.12.

3. ADVENTTIVIIKKO: MEGAILON AIHE ON TULLUT

”Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle'”, Luuk. 2:9-10.

Ihminen pelkää sekä pahuutta että hyvyyttä, ainakin toisinaan. Kun Jeesus oli teloitettu Golgatalla, pelkäsivät hänen opetuslapsensa, että heille voisi käydä niin kuin heidän Mestarilleen. Siksi he kokoontuivat yhteen. Siten heitä oli useampia, jos jotakin tapahtuisi. Pelon takia he myös olivat lukitun oven takana. Näille pelokkaille Jeesus tuli ja sanoi: ”Rauha teille.” Silloin he iloitsivat nähdessään Herran.

Yli 30 vuotta aikaisemmin Betlehemin kedolla oli ollut miehiä eräänä yönä lammasaitauksen luona. Heillä oli yövuoro: he huolehtivat siitä, että lampaat pysyivät aitauksessa ja että villieläimet pysyivät poissa.

Sitten tapahtui jotakin hyvää, niin kuin Jeesuksen opetuslapsille Jerusalemissa 33 vuotta myöhemmin. Paimenet näkivät enkelin tulevan. Se ei ollut uni, se ei ollut näky, ei hallusinaatio, ei mielikuvituksen tuote. He näkivät samaan aikaan saman enkelin samalla tavalla kuin he hämärässä näkivät toisensa ja lampaansa.

Luukaksen käyttämä sana osoittaa, että paimenet megapelästyivät, pelästyivät ”suuresti”. Enkeli oli luonnollinen, kuin naapuruston mies, ehkä vaaleissa vaatteissa, mutta häntä ympäröi kirkkaus, jollaista he eivät olleet nähneet ja mies seisoi heidän yläpuolellaan. Kirkkaus enkelin ympärillä valaisi pimeyden. Se saattoi valaista heidän sisimpänsäkin.

Enkeli sanoi paimenille: ”Älkää pelätkö.” Sen jälkeen enkeli perusteli sanansa. Pelkääville paimenille tuo perustelu kuului: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Alkukielessä sanamuoto on mielenkiintoinen ajatellen paimenten megaluokan pelkkoa. Enkeli sanoi: ”Minä evankelioin teille suunnattoman suuren ilon.” Luukas käyttää tässä sanaa, joka osoittaa, että paimenet kokivat megilon. Ilo oli suhteessa pelkoon. Lauseen voisi suomentaa ehkä näinkin: ”Minä kerron teille suunnattoman suuren ilon syyn.

Ilon syy oli tämä: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja…” Vapahtaja (kreik. Soteer) vapahtaa synnistä, täydellisestä turmeltuneisuudesta, heikkoudesta, Jumalan tuomiosta, vihasta, sanalla sanoen hän vapahtaa kaikesta synnistä ja siten synnin seurauksista. Vapahtaja tarkoittaa myös ennalleen palauttajaa. Hän palauttaa ihmisten ja Jumalan suhteen ennalleen, sellaiseksi kuin se oli ennen kuin ensimmäiset ihmiset lankesivat. Soteer myös säilyttää sen, minkä hän tekee. Hän säilyttää vapautetut iankaikkiseen elämään. Hän asettaa ihmiset pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen, jos he vain pysyvät uskossa. Soteer-Vapahtaja tuli ollakseen uskovilleen heidän viisautensa, vanhurskautensa, pyhityksensä ja lunastuksensa. Nyt ei puuttunut mitään.

Ilon aihe on suunnattoman suuri. Saatko siitä minkälaista ”otetta” arkesi keskellä? Jaksatko ”työntää” ajatustesi juuria noihin sanoihin ja noihin Vapahtajan tekoihin ja imeä niistä ilon aiheita? Paavali luki kaiken muun roskaksi tämän ilon aiheen, Kristuksen Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Omassa elämässään paimenet tuona yönä tekivät samoin, jättivät lampaat ja kaiken muun ja lähtivät Vapahtajan luokse. Otetaan siihen aikaa ja tehdään mekin se. Tehdään niin joka päivä.

20.12.

4. ADVENTTIVIIKKO: SUURIN NIISTÄ ON RAKKAUS

4. adventtiviikko on nyt samalla jouluviikko. Kun tullaan näihin päiviin ja jouluun, aiheet ovat huikean suuret. Maailmankaikkeuden luominen oli Jumalalle pieni asia Jeesuksen antamiseen verrattuna. Maailmaa ja ennen kaikkea ihmisiä ”Jumala on rakastanut niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” (Joh. 3:16.)

Jouluna kyse tuntuu olevan paimenista ja enkeleistä, tietäjistä ja lahjoistaan, tallista ja seimestä. Kyse on kuitenkin iankaikkisen elämän saamisesta. Niin tuossa Raamatun jakeessa sanotaan.
Jos kuoleman jälkeen ei olisi kuin yksi vaihtoehto, emme tarvitsisi valmistautumista kuolemaan. Mutta kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa ja siksi Jumalan huolenpito luoduistaan on niin äärettömän kallisarvoisen mittaamattoman arvokasta.

Kuoleman jälkeen on kadotus – tai iankaikkinen elämä. Niin tuossa ilmoituksen kohdassa sanotaan. Kadotus on jotakin, mikä on varattu Jumalan vihollisille. Viimeisellä tuomiolla kadotukseen ohjattaville sanotaan: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.” Noiden henkivaltojen lisäksi on ihmisiä, jotka jakavat heidän osansa. Tuota ei sanoin voi kuvata.

Siksi on niin äärettömän tärkeää, että Jeesus sanoo: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” Kadotus ei ole ainoa vaihtoehto syntisille, koska Jeesus antaa lahjaksi niille, jotka turvautuvat häneen, iankaikkisen elämän.

Ihmisten saamiseksi luokseen Jumala ”antoi ainoan Poikansa”. Kun Jumala antoi, hän ei antanut Poikaansa vain opettajaksi maan päälle, vaan hän antoi Poikansa sijaiskärsijäksi ja sijaiskuolemaan, syntiuhriksi. Syy tähän antamiseen olimme me: ”…jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen.”

Kielitieteilijät sanovat, että tässä on sanamuoto, joka antaa aiheen kääntää sanat ”uskoa häneen” sanoilla ”uskoa hänen päälleen”. Se siis tarkoittaa, ettei uskon luonne tässä ole ”uskoa hänen olleen”, ”usko hänen tehneen”… Kyse on uskosta, jossa usko antaa luottamuksen siihen, että ihminen laskee oman elämänsä, sen menneisyyden ja tulevaisuuden, Kristuksen päälle, hänen varaansa, kuin kalliolle.

Ihmisellä ei itsessään ole mitään perusteita pyytää apua eikä kenelläkään ole kykyä pyytää apua. Siksi on niin tärkeää, että ”Jumala antoi ainoan Poikansa.” Kantamaanko meidät iankaikkiseen elämään? Kyllä niinkin, mutta ennemminkin kantamaan syyllisyytemme seurauksineen sijastamme Jumalan eteen. Apostoli Paavali selitti asian myöhemmin näin: Jumala ”ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme”.

Jumala antoi Poikansa rakkaudesta. Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi Poikansa. Sijaisuhri on annettu puolestamme, Vapahtaja elää hyväksemme ja meillä on Jumalan antama oikeus uskoa itsemme ”Hänen päälleen, hänen varaansa”, uskoa armoon tässä elämässä ja viimeisellä tuomiolla, iankaikkiseen elämään. Kaikki tämä on Jumalan rakkauden tuottamia tekoja ja hedelmiä meille.

Ei apostoli erehtynyt kun hän kirjoitti, että nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus pysyvät, mutta että suurin niistä on rakkaus. Me uskomme Jumalan vaikutuksesta, me toivomme Jumalan vaikutuksesta, mutta Jumala rakastaa itse omasta vaikutuksestaan nyt ja aina, Minkä hän tekee, on suurinta. Se kestää, riittää. Sen varassa uskossa ja toivossa Jumalan rakkaudesta kiittämään!

Per-Olof


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s